Sattuma tai ei, ennustajan lahjoja on tuskin Korhosellakaan, mutta teoksen sisältö sopii paremmin kuin hyvin pohdittavaksi juuri nyt, kun Vasemmistoliitto on (taas) hallituksessa.
Tästä aiheesta tulee ennen kaikkea mieleen, millaisen trauman jotkut, jopa puolueen johtoon kuuluvat, ovat saaneet edellisestä hallituskaudesta. Siihen päätyminen on yksi kirjan johtolangoista. Trauma on kummallinen: asioista puhutaan edelleen liikaa ikään kuin Vasemmistoliitto olisi pääsyyllinen sen hallituksen karkeimpiin virheisiin johon se osallistui.
Teoksen perusaineisto on vuosina 1985–1995 työmarkkinapolitiikassa tapahtuneet perusfaktat sekä keskeisten vaikuttajien haastattelut. Työmarkkinajärjestöjen johtohenkilöiden muistikuvien varassa etenevä kerronta tuottaa paikoin jopa jännitystä, mutta ei mitään suuria sensaatioita. Tulee todistetuksi, että järjestöt saavat jäsentensä puolesta aikaan myös sellaista, millä on pitkäaikaista merkitystä, vaikka tehty ei pääsekään iltapäivälehtien lööppeihin.
Kyse on ollut valtakunnallisten ammatillisten ja työnantajajärjestöjen neuvotteluista, mutta yksilötasolla tietenkin elävien ihmisten kohtaamisesta. Korhonen asettaa nämä prosessin eri tasot fiksusti rinnan niin, että jokainen ymmärtää miten jopa henkilökemia on vaikuttanut asioihin.
Teoksessa jää hieman kaipaamaan kirjoittajan omia havaintoja ja näkemyksiä. Kun tietää hänen seuranneen asioita hyvin läheltä, tajuaa asiantuntemuksen voiman, mutta samalla olisi odottanut lisää henkilökohtaisia havaintoja.
Korhosen kirja on esimerkki siitä, miten lähihistoriaa, siis aikaa vapaana Supon arkistoista ja muusta "raskauttavasta materiaalista", voidaan valottaa asiantuntemuksella ja muistin tarjoamalla tuoreudella.
Vasemmistoliiton uutta hallitustaivalta ajatellen kannattaa miettiä mitä, miksi politiikassa yleensä ollaan mukana. 1980-luvun ay-johtajat näkivät asian niin, että pitää vaikuttaa siellä missä asioista päätetään.
Risto Korhonen: Hakaniemen voimavuodet. Valtapeliä ay-liikkeessä 1985–1995. Otava 2011. 224 s.
Julkaistu ensi kerran Satakunnan Työssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti