torstai 16. toukokuuta 2013

Eläkeläisten arkea

1960- ja 1970-luvuilla suomalaisessa journalismissa kehittyi uudenlainen ilmiö, jota on ruodittu niin positiiviseksi yritykseksi puuttua epäkohtiin kuin likatunkioiden kaivelemiseksi ja toisten ihmisten hädän hyväksikäytöksi (lehtiä myytäessä).

Tämän ilmiön lippulaiva oli Urpo Lahtisen perustama aikakauslehti Hymy, ja sitä seurasi joukko niin saman yhtiön kuin myös joitakin kilpailijoiden lehtiä. Saman ilmiön osaksi voidaan laskea Hannu Karpon journalismi, monet vuodet niin Yleisradion kuin Mainos-TV:n televisio-ohjelmissa.

Inhottavimmin tätä ilmiötä on kutsuttu sosiaalipornoksi. Leiman lyöjien kannattaisi kuitenkin lukea ja katsoa uudelleen, mitä kaikkea tuona aikana epäkohdista todella kirjoitettiin – ja mitä epäkohtia maasta löytyi. Yksi esimerkki tästä journalismista on Hymy-lehden ns. eläkepaketti, suuriäänisesti herätetty avustuskampanja, joka samalla tuotti suuret määrät aineistoa lehtijutuille. Alkuperäisintä kansan ääntä tässä aineistossa edustivat eläkeläisten omakätiset kirjeet omista ongelmistaan.

Erkki Wessman kokosi näistä kirjeistä ja muusta asiaan liittyvästä aineistosta paketin, joka tarjoaa nytkin hyvän kurkistusmahdollisuuden 1970-luvun alun pienituloisimpien eläkeläisten, usein myös sairaiden vanhusten tai työelämän ulkopuolelle jo ennen eläkeikää joutuneiden arkeen. Wessmanilla oli tällaisen aineiston käsittelyyn hyvät lähtökohdat Porin ja työväenlehden vuosistaan.

Itse Hymyn projekti oli yksinkertainen: lehti lupasi tukea viiden kuukauden aikana 500 eläkeläistä summalla, joka vuoden 2013 rahassa lienee 150-200 euron paikkeilla. Osa avusta annettiin elintarvikkeiden, vaatteiden ja silmälasien ostotukena, osa rahana. Päästäkseen osalliseksi eläkeläisen oli joko itse kirjoitetulla tai sukulaisten kirjoittamalla kirjeellä ilmoittauduttava ja perusteltava, miksi juuri hän oli avun tarpeessa.

Kirjeet paljastivat köyhien karmean ja ankean arjen, ja siitä Wessman ottaa kirjassaan kaiken irti. Hän ottaa toisaalta paljon irti myös poliitikkojen saamattomuudesta , he kun eivät ole tehneet tarpeeksi näkyvää eläkeläisten auttamiseksi. Puheitta on kyllä pidetty, konkreettiset teot ovat suurelta osin puuttuneet.

Hymyn esimerkki veti mukaan myös muutamia muita, yrityksiä ja yksityishenkilöitä, ja näin "tukipaketista" tuli hieman ajateltua suurempi. Mutta samalla saatiin myös lehden henkiseen kassaan todella suuri määrä kertomuksia elävästä elämästä. Maan eri puolilla kiertäneet Hymyn toimittajat loivat suhteita, joilla oli lehdelle positiivista merkitystä pitkään.

Köyhyydestä ei ole päästy eroon vielä 2010-luvunkaan Suomessa. Olisiko siis myös tilausta ja tilaa aihetta räväkästi ja osallistuvasti käsittelevälle journalismille? Erkki Wessman ja kumppanit käyvät kyllä esikuvasta.

Erkki Wessman: Anna meille tänä päivänä. Raportti Hymylehden eläkepaketista. Lehtimiehet Oy 1973. 192 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti