Ensimmäiset kommunistilehdet perustettiin 1920-luvulla, mutta tunnetut historialliset syyt aiheuttivat katkoksen. Sotien jälkeen niitä ryhdyttiin taas julkaisemaan, mutta tie oli ohdakkeinen. Tuolloisesta tusinasta on puolet hengissä. Tiedonantaja perustettiin seitsemänneksi vasta vuonna 1969.
Historioitakaan ei ole juuri ilmaantunut. Yht. maist. Aimo Ruususen kirjoittama historiikki on harvinaisuus, sillä ei kd-lehdistön tulevaisuudeltakaan kovin paljon voi odottaa.
Juonet julki
Aimo Ruususen kertomistapa on letkeä: "Tunnetko kommunistien juonet? Lue ne Kansan Uutisista. Näiden mainoslauseiden ajatus sopii myös Satakunnan Työhön." Lisäksi han on "koristellut" joitakin lukuja lainauksilla vuosien varrelta, toisia runonpätkillä.
Kirja alkaa katsauksella vasemmistolaisen, erityisesti vasemmistolaisimman työväenlehdistön historiaan. Porissakin on sitä aikanaan tehty, kun Eetu Salin perusti vuonna 1906 Sosialidemokraatin.
Sinänsä mielenkiintoinen kertomus maanalaisesta lehdistöstä jää turhan suppeaksi, kun taas historiasta puheen ollen on fiksua, että tuon ajan tilaushintojen arvo mainitaan myös vuoden 1986 markoissa.
Tamperelaisten kanssa
Satakunnan Yhteisvoima Oy:n yhtiöjärjestys vahvistettiin joulukuussa 1945, mutta lehden perustaminen oli mutkikkaampaa. Pohjoishämämläiset saivat äänenkannattajansa ilmestymäänn jo vuoden 1946 alussa, mutta porilaiset neuvottelivat ensin helsinkiläisten kanssa maakuntasivusta heidän lehdessään – ilmeisesti Vapaassa Sanassa.
Kesä 1946 toi kuitenkin ratkaisun. Syyskuussa ilmestyi Hämeen Yhteistyö – Satakunnan Yhteistyö, mutta varsinaisissa numeroissa nimeksi muotoutui Hämeen-Satakunnan Yhteistyö. Tämä järjestely kesti vuoden 1947 loppuun. Lehti painettiin Helsingissä.
Omatkin hankkeet edistyivät. Vuoden 1947 alussa Satakunnan Yhteisvoima alkoi hankkia käytettyä kirjapainokalustoa entisen pilketehtaan varsin alkeellisiin tiloihin. Satakunnan Työ, nelisivuinen oma lehti, aloitti ilmestymisensä vuoden 1948 tammikuussa kolmipäiväisenä.
Työtä tehtiin pitkään konttorissa, toimituksessa ja painossakin lähes ulkoilmaoloissa. Työsuojelu ei vielä ollut kurssissaan.
"KokoomusIainen fasistilehti"
Ns. kakkoslehtenä Satakunnan Työllä on tietenkin ollut suuria vaikeuksia, mutta se on tehtävänsä ja paikkansa SKDL:n piirilehtenä löytänyt. Ruusunen kehii mukavia tarinoita lehden myyntityöstä, mutta jättää kokonaan kertomatta levikin kehityksestä.
"Legendaarinen" päätoimittaja Juho Mäkelä (1949–1959) saa ansaitsemansa huomion, mutta hänen seuraajastaan, sittemmin SAK:n sihteeriksi päätyneestä Simo Elomaasta on kirjassa vain kuva. Elomaan jälkeen oli päätoimittajana 23 vuotta Aarre Mäkelä, viime vuoden heinäkuusta kasvat. maist. Timo Pekkola.
Juho Mäkelä vaikuttaa Porissa edelleenkin – ja kirjoittelee mm. Satakunnan Kansaan. Vielä vuonna 1954 hänellä, "Jussi Lisäjuurella", oli tästä naapurista kuitenkin aika kalsea käsitys, sillä hän rähjäsi "kokoomuslaisesta fasistilehdestä". Uudet tuulet ovat puhaltaneet jo kauan, ja porilaistenkin lehtien monenlainen yhteistyö on hyödyttänyt kaikkia. Sitä paitsi pahimmaksi kilpailijakseen Satakunnan Työ on Ruususen mukaan kokenut Uuden Ajan.
Erkki Teikari
Aimo Ruusunen: Kaikuja Karjarannasta. 40 vuotta kansandemokraattista lehteä Satakunnassa. Satakunnan Työ 1986, 88 s.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Satakunnan Kansassa 14.11.1986.
Kirjoitus julkaistaan tässä Erkki Teikarin luvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti