keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Pekkaa pahempi ja parempi

Vastailmestyneen kirjan vierellä keskustelivat hymy kuopalla kirjoittaja eli päähenkilö, kustantaja, kirjakauppias ja paikalle saapuneet tuttavat. Elävien ihmisten kesken iloittiin muistoista aavistamatta, että kaksi vuotta myöhemmin ne ovatkin vain muistoja.

Kirja on kertomus porilaisen Pekka Nurmen (1944–2011) elämästä. Se on kertomus rajusta kasvusta kiltistä pojasta pahaksi mieheksi ja sen jälkeen tapahtuneesta muutoksesta, joka on tehnyt miehestä uuden. Omalla tavallaan rajuutta löytyy uudestakin muutoksesta.

Mutta tärkeää ei ole vain mies, vaan kaikki "asioihin vaikuttaneet tekijät". Marjukka Hankilammin kirjoittamassa Nurmen elämäkerrassa ei kaihdeta vaikeiden ja kamalien asioiden kuvausta. Lukijalle tulee selväksi pääasia: Päästyään kurjasta jamasta miehelle jäi vain yksi mahdollisuus, auttaa muita.

Tätä auttamista kesti pitkälti yli kymmenen vuotta. Lempinimi "Porin Hursti" oli oikeaan osunut. Pekka Nurmi oppi tekemään hyvin sen, mihin hän suurin piirtein kaiken työaikansa käytti.

Pummista neuvokseksi on hyvin henkilökohtainen kirja. Sen sisältämät muistot, kirjeet, valokuvat ja kirjoittajan havainnot tuovat ihmisen ihan iholähelle lukijaa. Erikseen ei tarvitse selittää, että elämä ei ole helppoa. 

Näinä aikoina ei henkilökohtaisten asioiden kertomista sinänsä karteta: sitähän iltapäivälehdissä päivittäin harrastetaan. Tässä tapauksessa on kyse hieman muusta. Henkilökohtaiseen selviytymistarinaan liittyy monen muunkin ihmisen kasvua ja tietenkin myös rakkautta, jota ilman ei kukaan pekka pärjäisi.

Paremman elämän etsiminen kuuluu ihmisluontoon. Nurmen kokemuksen mukaan sellainen haave oli mielessä jopa pahimpina ryyppy- ja rikosvuosina. Kyse on vain siitä, millä keinoilla ihminen elämäänsä parantaa eli millaisia valintoja aamuparranajon jälkeen tekee.

Kirjan takakannen sisälehdillä julkaistu Pekka Nurmen runo kertoo hänen oman tuntemuksensa siitä, miten uskoon tuleminen antoi voimaa siihen, että paremman elämän etsimisessä tulivat käyttöön uudet keinot. Paremmat kuin viinapullo tai se pöytälipputangon jalka ja marmorinen jalusta, jolla Pekka yritti saada hengen kämppäkaveriltaan.

Kirjoittaja on eläytynyt päähenkilöltä kuulemaansa tarinaan niin, että lukija kuvittelee välillä kuulevansa itse Pekan äänen. Ja sehän taustalla koko ajan onkin: Ilman hänen elämäänsä ei olisi tätä kirjaakaan.

Marjukka Hankilammi: Pekka Nurmi – Porin Hursti – Pummista neuvokseksi. Kustannus HD, 2009, 133 s.

Kirjoitus on julkaistu Satakunnan Työssä vuonna 2009. Sitä on hieman muokattu pitäen mielessä, että Pekka Nurmen elämä päättyi kaksi vuotta myöhemmin – keuhkosyöpä vei miehen, jolla virtaa olisi kyllä riittänyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti