tiistai 1. heinäkuuta 2014

Ihminen erehtyy. Oppiiko virheistään?

Jaan Kaplinski on omaperäinen, rohkea ajattelija, joka kamppailee ihmismielen kaavoittumista vastaan. Hän kirjoittaa tärkeistä asioista olkoonkin, että vähän vaikeatajuisesti.

Suomennettu kokoelma sisältää vuosina 1968–1980 eri virolaisissa lehdissä julkaistuja kirjoituksia. Tärkeimmät niistä ovat Olemisen avara ja outo hiljaisuus (taolaisuuden esittelyä), vuonna 1973 julkaistu Ajatuksia inhimillisestä kulttuurista sekä vuodelta 1980 oleva Erehtyminen on inhimillistä.

Kaplinski ei ole tieteiskirjailija, vaikka hän puhuu tulevaisuudesta. Hän arvioi menneisyyttä ja nykyisyyttä ja mietiskelee, mitä ne merkitsevät tulevaisuuden kannalta. Häntä hirvittää ajatus, että tehotietokoneet asetettaisiin johtamaan maailmaa, jos ihmiset eivät erilaisten ongelmien lisääntymisen vuoksi enää tähän pysty.

Teollistuneessa yhteiskunnassa syntyy erilaisia virhetekoja, jotka voivat osoittautua kohtalokkaiksi koko ihmiskunnalle. Tällaisia virheitä ovat muun muassa asevarustelu ja saastuminen. Kaplinskin mielestä vain tietoisesti tapahtuva virheiden ennakointi, vähentäminen minimiin ja välttäminen ovat edellytyksenä ihmiskunnan tulevaisuudelle.

Kirjoittaja asettaa enemmän kysymyksiä kuin löytää valmiita vastauksia. Hän korostaa, että suuren rakkauden ja suuren viisauden olisi oltava ihmisissä tasapainossa – niin johtajissa kuin kaikissa muissa.

"Ihminen oppii virheistään. Mutta mitä suurempi on hänen käytössään oleva teknologinen vahvistus [virhettä kasvattava tekniikka, AR], sitä enemmän hänen täytyy maksaa tästä opista. On ilmeisesti olemassa raja, joka ylittämällä tehty virhe käy kalliimmaksi kuin itse asiasta saatava hyöty", Kaplinski kirjoittaa. Aina ei muisteta, että joissakin asioissa riskit ovat todella suuria. Esimerkiksi ydinenergian käyttö on riski luonnonkatastrofin, sodan tai terrori-iskun kohdatessa.

Näitä varoituksia ei voi ohittaa olankohautuksella. Niissä on purtavaa myös kapitalististen maiden työväenliikkeen niille poliitikoille, jotka näkevät enemmän huolta esimerkiksi energian tuotannon lisäämisestä kuin ihmisyhteisön tulevaisuutta uhkaavista ympäristövaaroista.

Mielenkiintoisella tavalla Kaplinski selittää nyky-yhteiskunnassa yksilötasolla näkyviä häiriöilmiöitä, kuten rikollisuutta, alkoholismia ja huumeiden käyttöä sekä terrorismia. Hänen mukaansa maailma kehittyy siihen suuntaan, että ihmisellä on ns. hyvinvointiyhteiskunnassa yhä enemmän valinnan varaa. Kuitenkin matka tähän päämäärään tulee yksilölle yhä pitemmäksi ja monimutkaisemmaksi. Aseman voi saavuttaa vain hän, jolla on hermoja opiskella 15 vuotta ja yletä uralla 10 vuotta.

Tällöin astuu esiin "oikotien periaate". Oikoteitä päämäärien saavuttamiseksi ovat muun muassa väärentäminen ja terrorismi. Tällaiset ilmiöt ilmeisesti lisääntyvät, jollei yhteiskunnan kehityksessä tapahdu jotain, mikä vähentää paineita oikoteihin.

Jaan Kaplinski käsittelee ihmisen ongelmia maailmanlaajuisesti, ja hän on ennakkoluuloton. Kaikista yksityiskohdista ei moni voi olla samaa mieltä, mutta esiin nostetut kysymykset vaativat keskustelun jatkamista.

Jaan Kaplinski: Olemisen avara hiljaisuus. Esseitä ihmisestä, luonnosta, runoudesta. Otava 1982, 228 s.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Satakunnan Työssä 14.8.1982. Siihen on tehty vähäisiä stilistisiä muutoksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti